| |  |  | | | Veera Vartiainen haluaa uhmaiän jatkuvan
Hongan naisten jalkapallon SM-joukkueen tuulennopealla laitapuolustaja Veera Vartiaisella, 22, on tulevien viikkojen aikana edessään rypäs todellisia näytönpaikkoja. Juuri tällä hetkellä hän on alle 21-vuotiaiden maajoukkueen leirillä Eerikkilässä hakemassa itselleen pelipaikkaa heinäkuun puolivälin PM-kisoihin, sillä joukkueessa saa olla peräti viisi yli-ikäistä pelaajaa.
Jos ja kun pelipaikka Norjan kisoihin irtoaa Veeralle, on hänen oman tavoitteensa mukaan oltava aina kentän parhaimmistoa. Tuolloin hän saisi vakuutettua joukkueen valmentajan Mikael Käldin ottamaan hänet myös naisten maajoukkueen kokoonpanoon, kun Suomi kohtaa syksyllä kahdesti viimeisissä ja elintärkeissä MM-karsintaotteluissaan Tanskan.
– En ole saanut peliaikaa naisten maaotteluissa, joten PM-kisoissa odotan pelissäni suurta onnistumisprosenttia, kahdeksassa A-maaottelussa mukana ollut Vartiainen toteaa ja hymähtää:
– Odotusten täytyy aina olla suuria.
Joku voisi ottaa tästä itselleen suuria suorituspaineita, mutta ei Veera. Hän toteaa keskittyvänsä vain peliin ja jokaiseen tilanteeseen erikseen.
Häntä onkin kuvailtu luonteeltaan luonnonlapseksi ja on-off-pelaajaksi, joka on saanut vuosia sitten joukkuekaveriltaan lempinimen ”Velli” hieman löysästä tilannepelaamisesta. Yleisurheilua harrastaneelta Aila-äidiltä perityn juoksunopeuden, hyvän vasemman jalan ja monipuolisuuden omaava espoolaispelaaja ei kuitenkaan enää suostu olemaan lempinimensä tapainen.
– Olen omalla tavallani rämäpää, kun menen kentälle. On kuin minulla olisi jatkuva lapsen uhmaikä päällä, ja se on minusta ollut vain positiivista. Iän myötä tuo uhma on joskus hävinnyt, mutta onneksi ei kokonaan.
Kasvun paikka
Veera Vartiaisen ja jalkapallon kohtaaminen ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Lajia harrastanut Jari-isä yritti houkutella tytärtään jalkapallon pariin pitkään, mutta tarvittiin mukaan luokkakaveri, ennen kuin tuolloin 9-vuotias Veera päätti kokeilla pallon perässä juoksemista.
– Siihen aikaan pojat eivät meinanneet päästää mukaan pelaamaan välitunneilla. Sanoivat, ettei jalkapallo ole tyttöjen laji. He muuttivat kyllä käsitystään, Vartiainen hymähtää.
Veerasta olisi saattanut tulla myös telinevoimistelija, mutta käden murtuminen eritasonojapuilla lopetti harrastuksen. Koripalloiluakin hän kokeili, mutta jalkapallo vei mennessään, eikä vain Veeraa, vaan koko perheen.
– Yhdessä vaiheessa pikkusiskoni ja kaksi pikkuveljeänikin pelasivat. Ja isä kuskasi.
Vartiainen pelasi useammassakin espoolaisseurassa, kunnes kävi kokeilemassa taitojaan vielä juniori-ikäisenä Malmin Palloseuran naisten SM-joukkueessa. Kokeilu kannatti, sillä hän totesi kehittyneensä tuon puolen vuoden aikana huikeasti. Toinen kasvun paikka hänelle oli pari vuotta sitten vietetty kausi sveitsiläisessä FC Sursee -joukkueessa.
– Voitin tuon kauden aikana Sveitsin mestaruuden ja cupin, mutta suurin juttu oli kuitenkin se, miten paljon kasvoin ihmisenä, hän myöntää.
Ulkomaan vierailusta Veeralle jäi suuri halu päästä pelaamaan kansainvälisillä kentillä uudelleen. Jalkapallo onkin tällä hetkellä Vartiaiselle ykkösasia, siitäkin huolimatta, että syksyllä hänen rutiininsa muuttuvat täysin. Postinlajittelijasta tulee tuolloin opiskelija, kun hän aloittaa Vierumäellä liikuntaneuvojan opinnot.
Voittava joukkue
Honka on porskuttanut tällä kaudella naisten SM-sarjassa varsin vahvasti. FC Espoosta naapuriseuraan keväällä siirtynyt Veera Vartiainen muistaakin ajatelleensa kauden ensimmäisissä harjoituksissa tulleensa joukkueeseen, joka haluaa voittaa.
– Seuraavissa harjoituksissa tosin mietin, saammeko edes yhtä kentällistä kasaan, kun siirtomarkkinat olivat niin epävarmat, hän naurahtaa ja toteaa pääkaupunkiseudulla olevan liikaa joukkueita. Tiivistämisellä saataisiin hänestä aikaan tason nousua.
Voitoista huolimatta Hongan kausi ei ole ollut pelkkää auringonpaistetta. Suomen Cupissa joukkueen taival katkesi alkumetreille, kun United vei voiton. Tuo tappio korvensi Vartiaisen mieltä todella paljon, sillä hänestä joukkueet olisivat yhtä lailla voineet kohdata loppuottelussakin. Toisaalta tappio oli pelaajille hyvä muistutus siitä, miltä tuntuu hävitä, eikä ainakaan Vartiainen halua kokea sitä uudelleen vähään aikaan.
Hongan häviämättömyys sarjassa on ollut Veeralle yllätys, vaikka joukkue olikin kauden alussa asettanut mestaruuden tavoitteekseen. Suurin syy voittoihin on hänen mielestään ollut joukkuehengessä, joka on ollut alusta asti hyvä.
– Joukkuehenki on tehnyt meistä tiiviin ryhmän. Yksilöinä emme olisi pystyneet tähän, hän toteaa ylpeänä. |
|
| ![]() |
|  | | |
|
